Kun ostaa 60-luvulla rakennetun talon, tietää että edessä on remonttia! Ei heti ostamisen jälkeen välttämättä, eikä edes seuraavana vuonna - mutta jossain vaiheessa. Käyttövesiputket ovat alkuperäiset (mutta eivät vuoda), öljykattila on 80-luvulta (mutta toimii), kylppäri on remontoitu vissiin kahdesti, viimeksi 90-luvulla (mutta käyttökelpoinen, vaikkakin vaaleanpunainen), jne jne…
Jatkuva letka eri alojen ammattilaisia käy meillä katselemassa ympärilleen ja antamassa hintoja eri töille. Tuntuu että oli homma sitten mikä tahansa, 10 000 euroa on aina hyvä hinta. Katsotaan nyt mistä tulee meidän ensimmäinen remonttikohde. Käyttövesiputket olisi vissiin hyvä ehdokas, ettei pääse käymään kylmäsesti. Talon rakennusaikaan oli tapana muurata vesiputket rakenteisiin, mikä on kyllä oikein vekkulia näin tässä vaiheessa ajateltuna. Tulevana kesänä lienee kuitenkin pakko tehdä jo jotain. Ihan vaan koska talon omistajan nyt vaan täytyy. Ehkä maalataan Seppo. Heti muuton jälkeen viime kesän lopulla testailin jo maaleja meidän vajaan. Syksyllä vaja näytti tältä.
Ajattelin korostaa elämäni keskeistä teemaa vajan ehostuksessa. Tuo teema on keskeneräiset projektit. Tai sitten syyssateet löivät päälle. No, either way - kuka on Seppo?
Seppo on talomme Hämeenlinnan Sairiossa. Syntynyt sotien jälkeen rakennettujen rintamamiestalojen pikkuveljeksi ja kaveriksi rivinsä muille veljeksille.
Seppo edestä.
Seppo takaa.
Tätä blogia päivitetään, kunhan Sepon elämässä alkaa tapahtua. Tarkoituksena lienee omistajapuolikkaan mielenvireen ylläpito ja se, että on kiva katsella vaiheita jälkikäteen kivasti koostettuna. Koska minä en normaalisti omaa keskimmäistä nimeänikään muista muutaman kuukauden päästä. Täällä ei neuvota, vaan pohditaan ja käydään läpi miten meidän hommat sujui. Remontteihin ryhtyminen on suht jännittävää ihmiselle, jonka on viime kesään saakka täytynyt lähinnä huolehtia avaimet taskuun ja ovi kiinni. Mitähän tästäkin nyt sitten seuraa? Voi Seppoa!
